Anam Cara, miltä tuntuu rakkaus, kerro.

17 Kommenttia aiheeseen “Anam Cara, miltä tuntuu rakkaus, kerro.”

1. Someone:

   
   14.6.2010 klo 20:10

   Rakkaus. Mitä rakkaus on?
   Mielestäni rakkaus on todella ilkeä asia jos ei ole mahdollisuutta olla rakastetun kanssa. Olen jo pitkään rakastanut erästä ja tiedän että hän rakastaa minua mutta välimatka piinaa. On niin tuskallista kun ei voi lopettaa rakastamista ja pakko kokoajan miettiä asiaa. Nukkuminenkin on vaikeaa. Aina kun tulee hiljainen hetki tai aikaa ajatella niin sama asia aina mielessä ja se ei sieltä lähde. En pysty hirveästi edes keskittymään koulutöihini kun on sama piinaava asia mielessä. Kaksi vuotta meni kunnes näimme uudelleen. Tämä hetki kun näimme tuntui uskomattomalta. En olisi halunnut päästää häntä lähtemään mutta hänen oli pakko. Rakastan häntä yhä ja tulen aina rakastamaan paremman tulevaisuuden toivossa.

   15 vuotias poika

   ---

2. mimi999998:

   
   9.4.2010 klo 2:40

   rakkaus tuntuu nii ylä kuin alapäässä! sen näkee silmist tuntee hajus.. maistaa suulta RAKKAUS ON HIENOO!!!!

   ---

3. Jarie:

   
   6.4.2010 klo 9:56

   Kiitos She….hienosti kuvailit. Tuohetki, jolloin henki salpautuu, kyyneleet tulevat väkisin sydämen läpi ja hämmennys saa koko ruumiin vapisemaan…on varmasti järisyttävä kokemus. Enpä ihan muista kuka tai millä keikalla olitkaan, mutta tuntuu hyvältä saada läsnäolo toteutumaan ihmisten lähellä. Mitä rauhallisempi hetki laulaessa, sitä lähemmäksi uskon pääseväni. Suunnittelenkin keikkoja, joissa teen tunnin keikalla syviä ja tunteellisia tulkintoja. Sellaisiahan Tampereella on esimerkiksi kahvila Valossa.

   ---

4. She:

   
   5.4.2010 klo 21:31

   Minulle rakkaus oli katse, juuri se alaston hetki, kun toisen silmistä voi nähdä sielun pohjalle asti. Se on hetki ilman sanoja, hetki jolloin jokainen solu huokaa toisen puoleen, pyytää pitämään kiinni lujaa.

   Sen hetken, katseen, ajan pelkäsin enemmän kuin koskaan, olin siinä yksin, avoinna, alastomana, rikkinäisen sieluni kanssa.. toiselle läsnä. Se hetki elämässäni sai henkeni salpautumaan, ihoni värisemään.. ja kyyneleet valumaan.

   Mun sisimpäni huutaa samaa huutoa kuin sinunkin Jarie. Se haluaa, uskoo ja toivoo, on ääriään myöten täynnä.. räjähtämäisillään. Mut se ei ole enää lapsen uskoa, ehdotonta ja pelotonta. Kun vain jokin tai joku murtaisi sen aikuisuuden ja järjellisyyden muurin, niin olisin valmis.

   Puhut siitä, kuinka keikoillasi rakastat jokaista kuuntelijaa omalla salaisella tavallasi. Se tunne välittyy, se on jotakin niin aitoa. Mä tunsin sen siellä yleisön joukossa, rakastuin siinä hetkessä, siihen hetkeen.. siis sinuun? ..voi kuinka pieneksikin hetkeksi ihmisen voi saada haltuunsa täysin, ja se pienikin hetki on joskus tarpeeksi.

   Se tunne on sanoinkuvaamatonta taikaa, myytti, jota ei ole tarkoitettukaan ratkaistavaksi - sillä se salaisuus juuri on rakkaus.

   ---

5. Möhköfantti:

   
   16.2.2009 klo 19:45

   Rakkaat ihmiset, täällä puhutaan siis rakkaudesta. Alan aavistaa ja tuntea hieman sitä suurta ja salaperäistä voimaa, jota rakkaudeksi kutsutaan. Se on oikeasti olemassa, olen nähnyt ja tuntenut sen. Se on jokaisen ulottuvilla, yhtä aikaa lähellä, mutta niin kaukana, mutta se on mahdollista saavuttaa. Sinne pääsee vain yhtä reittiä, oman sydämensä ja sisimpänsä kautta. Matka on usein kivikkoinen ja tuskainen, mutta kun esteet voitetaan, alkaa todellinen elämä. Jos rakkautta etsii ulkoa toisesta ihmisestä, se tie päättyy aina kyyneliin, ennemmin tai myöhemmin. Mutta kun rakkauden löytää omasta sydämestään, se ruokkii läpi elämän ja vielä sen jälkeenkin. Sillä kuka ihmistä rakastaisi, jos sitä ei ensin tee itse? Silloin kun ihminen tyhjänä väsyy ja huutaa tuskaansa, on luovuttamaisillaan, alkaa matka todellisen rakkauden lähteille. Silloin ihminen pysähtyy ja kysyy, miten itseään voisi rakastaa. Kun sydän kerran avautuu ja rakkaus pääsee sinne, ei enää koskaan tarvitse rakkautta toiselta ihmiseltä. Ja kaiken tämän paradoksi on siinä, että silloin juuri oppii ottamaan rakkautta vastaan, sillä hetkellä sitä alkaa saada toiselta ihmiseltä niin paljon kuin haluaa. Kun ei enää tarvitse, saa. Siinä piilee maailmankaikkeuden suurin juju. Mitä enemmän rakkauden perässä juoksee, sitä nopeammin se pakenee, mutta kun luovuttaa ja uskaltaa avata sydämensä, rakkaus täyttää sen. Kun tiedostaa haavansa, ei rakkautta enää tarvitse paeta. Silloin se näyttäytyy suurimpana voimana mitä on olemassa. Olen löytänyt rakkauden häivähdyksen sisältäni ja alan myös saada sitä toiselta. Ja se ON olemassa, siinä on suurin totuus.  Älkää vain hellittäkö, sillä etsivä löytää, kolkuttavalle avataan.

   Sinulle Jari, Jartsa, Jarppa, vai millä nimellä kutsuisinkaan sinua , rakas ystäväiseni, jatka vain uskomista siihen suureen rakkauteen, sillä se on totta. Mutta etsi sitä ensin sisältä, muuten et sitä tavoita. Kaikkea hyvää sinulle rakkauteesi ja olkoon elämäsi sitä pullollaan.

   Tässäpä tuli sana ”rakkaus” mainittua noin sata kertaa..

   ---

6. Jarie:

   
   27.1.2009 klo 0:30

   KIitos “minä”. Juuri tuo maailmanpysäyttävä rakkaus on se joka on tullut mielettömän uteliaisuuteni kohteeksi. Miltä tuntuu kun “Maailma Pysähtyy!!!!” HUi. Näin kyllä kauhean unen, missä “Maailma loppui”…valahdin ystävien kanssa lattialle odottamaan, kun loppu vyöryy ylitsemme…kun tajusin, että kyse on unesta…nauroin itsekseni, unessa ja nautiskelin punaisen laavan valuessa ylitseni! Kyllä “Minä”…jos sinulla ei ole odotuksia ja ennakkoaavistuksia, olemme varmasti pitkällä rauuauden etsimisessä. Itse juuri ajattelen sellaista henkistä alastomuutta toisen edessä. Altis ja hauras, samalla valmis sulautumaan toiseen olentoon!
   Sini, nätisti ajattelet tuosta kelttien maailmasta. Sen on varmaan tarkoitus tarjota meille väylä, jossa voimme vaeltaa ja ymmärtää sitä ja itseämme, toisiamme samalla kun pyörimme kehää sieluissamme kuiskaten ihmeellisiä asioita, lämpimässä turvassa tuhansien sormien kosketeltavana!
   Pinte…taitaa olla onni, että rakkaus ei tule todeksi, jos se ei “tunnu”. Sitä ihmettä meistä moni kaipaa. Sitä että tunto saa meidät vapisemaan, värisemään…kiljumaan onnesta. Mutta toden totta, arjessa, kun sekin kuitenkin tulee läsnä, pitää sitten muistaa rakastaa joka päivä. Rakkaus saattaa lienee lähteä karkumatkalle, jos sitä ei ruoki ja kaada vettä sen juurille.
   Voi kiitos ihmiset…olen tällainen mies. Varmasti kuinen romantikko, mutta jaksan uskoa johonkin kauniiseen, jonka edessä todella haluan olla alasti…antautua.

   ---

7. Pinte:

   
   4.1.2009 klo 13:59

   Ihanan syvällisiä, riipaiseviakin sanoja rakkauden kaipuusta kirjoitit Jarie. Voiko todela olla olemassa mies,joka osaa ilmaista tunteitaan aidosti ja julkisestikin.? Wau!Niin herkkää, taiteellista, tunteellista pohdintaa.

   Rakkautta ei voi antaa tai vastanottaa ellei ole sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa. Sanotaan, että jos et osaa olla yksin, et osaa olla kaksinkaan.

   Rakkauden paradoksi on siinä,että kaikki siitä puhuu, kaikkia se koskettaa ja kaikki ovat sitä jossain muodossa antaneet ja saaneet. Kuka osaisi sanoa mikä on se oikea? Täytyykö rakkauden olla päälle vyöryvää, mukaansa tempaavaa, hengityksen salpaavaa, jalat alta vievää tunnemyrskyä? Vai voiko se olla herkkä kosketus tai katse,joka intohimon sytyttää?

   Kyllä rakkauden pitää tuntua! Vai onko se toive, että tulee ihminen joka sytyttää minut? Tietysti pitää olla kemiaa, värinää molemmin puolin, jotta voisi alkaa jotain ihanaa, jota ihastumiseksi,rakastumiseksi kutsutaan. Sitten se rakastaminen onkin se haasteellisempi juttu. Kykenenkö siihen? Onko minulla rakkautta jaettavaksi, annettavaksi? Uskallanko rakastua? Voinko kasvaa rakkauteen yhdessä hänen kanssaan ? Etsien, haparoiden, onnistuen, nauttien ?

   Itse uskon, että kaikella on aikansa ja paikkansa sekä kaikella on tarkoituksensa.Myös rakkaudessa. Me itse emme vaan sitä aina ymmärrä. Se on osa korkeampaa kohtalon suunnitelmaa, joka on syntymähetkellä tähtikarttaamme piirretty. Toivon ja haluan sekä haluan toivoa, että kun rakkaus astuu kohdalleni se tuntuu joka solussani ja silloin tiedän sen olevan totta.

   Toivotan Sinulle Jarie myötäisiä tuulia ja lämpimiä nousuvirtauksia elämääsi.

   ---

8. Sini, tiedät kyllä kuka...:

   
   12.9.2008 klo 16:56

   Minusta kelttien maailmaa ei ole tarkoitus saada todeksi. Kaipaus sitä kohti saa meidät yrittämään saada siitä konkreettista, käsin kosketeltavaa. Mutta sen sielu ei ole vangittavissa. Kuten ei rakkaudenkaan sielu. Tärkeää on löytää luottamus ystäviinsä ja siihen yhteiseen maailmaan jonka voi aistia jossain katseiden ja yhteisen ymmärryksen välimaastossa. Kukaan ei voi omistaa rakkautta, mutta sen voi toivoa lepäävän yllämme. Pelko rakkauden menettämisestä ja hylätyksi tulemisesta lamauttaa koko yhteyden. Siinä on rakkauden paradoksi, että juuri pelokkaat ja hylätyt sitä eniten tarvitsevat, mutta se pakenee heitä. Siinä on ihmisen tehtävä. Ihminen voi antaa rakkautta ja rakentaa luottamusta, näin johdattaen toisia kohti rakkauden ja ilon lähdettä joka oikeasti odottaa jokaisen sisimmässä.
   Maailma on täynnä kiireitä ja velvoitteita. Tuskin kukaan pystyy jatkuvasti viipymään unelmiensa mailla. Tärkeää on muistaa, että sinne voi aina palata. Ja kerran koettu yhteinen hetki on ikuinen. Oikeastaan emme edes voi menettää ystävää. Vaikka elämä veisi hänet meiltä pois, kerran koettu yhteinen hetki elää rakkautena sydämessä. Tietysti olisi ihanaa että sielunystävät olisivat tavattavissa myös arjessa. Ystävien joukko, joka voi nojata toistensa olkapäähän ilman mitään jännitteitä. Läheisyyttä tarvittaisiin muutenkin kuin parisuhteessa. Ehkä siksi juuri on niin paljon uskottomuutta, kun yhden ihmisen ystävyys ei vain kertakaikkiaan riitä.Oikeasti koko maailman pitäisi olla yhtä perhettä.

   ---

9. Minä:

   
   26.8.2008 klo 11:32

   Rakkaus tulee, kun sille antaa mahdollisuuden…oletan? Olen tuntenut rakkauden lähestyvän, kuiskaavan, pyytävän lupaa olla olemassa. Tarvitaan kuitenkin tie auki molempiin suuntiin (=sydämiin).

   En tarkoita sitä rakkautta, välittämistä, tykkäämistä mitä tunnen monia läheisiäni kohtaan…tarkoitan intohimoista, maailman pysäyttävää rakkautta. Aina näkee pariskuntia, jotka ovat sen löytäneet…tasapainoisia, onnellisia, toistensa vastakappaleita…sitä ei voi olla huomaamatta.

   Jos haluaa löytää Rakkauden, pitää kohdata toinen ihminen ilman odotuksia, vaatimuksia tai ehtoja. Toista ei saa määritellä menneisyyden perusteella, eikä toiselle voi rakentaa valmista tulevaisuutta. Aito rakkaus ei käy kauppaa, ei tyydy vähempään ja antaa silti kaiken.

   ---

10. Jarie:

    
    30.3.2008 klo 23:07

    Kiitos Janet. Hienoja ajatuksia! Olisipa se kamalaa, jos rakkauden takia ei saisi mennä naimisiin, mutta järjen avulla voisi. Huh…
    Kyllä minäkin uskon, että maailma tarjoilee meille koko ajan rakkauden kohteita -missä tahansa liikutkin. Minuille on tullut jo ikää ja olen kasvanut ja kypsynyt ihmeelliseen tilaan. Aivan kuin sisällä pyörivä kelttikehä olisi ladattu valtavalla rakkauspanoksella. Säälin naista…kun se panos räjähtää.Vaikka elämän kokemus on tuonut kiusallista kontrollifriikkiyttä, uskon musertavani joku päivä kontrolli-Jarin. Kuka tulisi ja heittäisi minut seinään!! Kun kuori halkeaa, saa päällensä valtavan tulvan…rakkautta! Grrr. Ihku ystäväni, Ronnie sanoi, että näki minut unessaan Hyvänä henkenä. Tätä olen miettinyt,äskettäin syrjäisesllä mökillä Pohjois-Suomessa, lumimyrskyssä, yksin, kynttiläin ja takkatulen ääressä kun pohdin sitä, miksi teen tätä työtä. Kyllä, minulla on rakkautta yleisölleni. Joka kerta kun laulan, rakastan sinua siellä yleisössä…omalla salaisella tavallani. Suudelma kaikille…ihan minne haluatte!
    hi hii…taisikin olla naispuolisia nää keskustelijat.

    ---

11. Janet:

    
    24.3.2008 klo 22:48

    Rakkaus…hmm. Mitä se on? Negativen biisissä “rakkaus on sana, sinä annat sille nimen”, on mielestäni vinha perä. Rakkaus on vain sana, se on ihmisten keksimä jekku, onko sitä edes olemassa ja missä muodossa? Sanoissa vai teoissa? Miksi ihmiset menevät naimisiin rakkaudesta, miksei järjestä? kestäisivätkö suhteet silloin kauemmin, jopa ikuisesti, mitä ikuisuus sitten onkin…

    Joku kirjoitti hyvin tuossa: yhteiset aamut jolloin ei ole kiire mihinkään, yhteiset aamut jolloin kaikilla on kiire johonkin! Rakkaus on välittämistä toisesta, myötäelämistä, enemmän tekoja kuin sanoja. “Rakennan sulle talon, teen sulle ruokaa, pesen pyykit, siivoan…” Rakkaus on toisen arjen taakan pienentämistä, auttamista huolehtimista. Se on kiintymystä ja tukea. Iloa toisen puolesta, empaattisuutta huolten painaessa, tilan antamista kun sitä tarvitaan. Rakkaus on kasvua, kasvetaan vaikka eri suuntiin välillä, mutta jos on onnea, palataan lopussa taas yhteen.

    Itse olen tavannut muutaman “sen oikean”. Mielestäni ihminen tapaa enemmän kuin yhden oikean elämänsä aikana. On vain sattuman kauppaa, kenen/keiden kanssa elämänsä elää ja perheen perustaa. Rakkaus on kohtalo, jota emme voi ohjata. Se on laiva merellä ilman kapteenia, koska se vain on niin järjellä selittämätön asia. Laiva vain ajautuu tuulen seurauksena johonkin satamaan. “Rakkuteen” punoutuu kaksi elämää + kaikki kahden ihmisen elämät ympärillään sekä eletyt elämät, joita uskon kaikilla olevan. Helpottaa, kun ajattelee näin. Silloin en voi päättää, että “tämän ihmisen kanssa elän elämäni”, koska se ei kuitenkaan mene niin…vai meneekö? Rakkaus on ikuisyyskysymys, johon ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

    Mielenkiintoinen ajatus oli myös, (jonka joskus vanhemmalta ihmiseltä kuulin), että tuskin koskaan ihminen elää elämänsä sen kanssa, jonka kanssa oikeasti haluaisi olla. Eli että ihminen tapaa jonkun, jota jää kaipaamaan, mutta elämä ei vain tarkoita heitä yhteen. Ajattelen, että kun en saanut parasta, pitää tyytyä toiseksi parhaaseen. Niin tylyltä kuin se kuulostaakin.

    Well, jään odottamaan kohtaloani elämän merellä, mihin satamaan elämä kuljettaa, vai olivatko ne ne satamat jotka jo tapasin ?

    ---

12. Jarie:

    
    15.7.2007 klo 23:36

    Kiitos Venlapetronella ja Ronnie!
    Venla…ehkä se juuri on rakkauden käsittämätön toteuma…kun ei tarvitse tehdä mitään,ei voi sanoa enää mitään, ei voi paeta enää sitä merkillistä voimaa, joka käsitämättömällä tavalla alkaa syleilemään kahta ihmistä. Ihminen värisee, älkää silloin tallatko häntä! Voi kuule Ronnie, kunpa sitä rohkeutta osaisi käyttää sillä voimalla, mikä ihmiseen piiloutuu. Jos kaksi ihmistä käyttää äärimmäistä rohkeutta, mitä siitä saattaa seuratakaan.
    Joskus tuntuu, että rakkaudesta on minulle tullut niin suuri asia, että lienenkö koskaan uskaltaa olla rohkea kuin Braveheart!

    ---

13. Venlapetronella:

    
    8.7.2007 klo 21:22

    Lukiessani sivustojasi ja kuunnellessani musiikkiasi, tuli monta kertaa mieleen, että mikähän mahdat olla horoskoopiltasi…? Ainakin olet parantumaton romantikko…

    Joskus vuosia sitten kirjoitin runon
    Rakkaudesta tai oikeastaan sen kaipuusta

    Eihän minun tarvitse
    sanoa, että välitän susta,
    olet minulle tärkeä.
    Sanoithan itse, että riittä kun kerron ajatelleeni.
    Kuinka voisin olla tuntematta näin,
    Kuika voisin olla?
    Tiedän etten ole mitään erikoista,
    olen vain yksi, kuka tahansa.
    Mutta miksi tulet ajatuksiini.
    Muistat minusta niin paljon,
    musiikkiako kuuntelet joka päivä
    vai minua?
    En voi olettaa mitään,
    en voi odottaa mitään,
    Mutta silti
    odotan
    ja kaipaan…

    ---

14. Ronnie:

    
    9.5.2007 klo 17:05

    Taitaa rakkaus olla se asia, joka eniten liikuttaa (niin henkisesti kuin fyysisestikin ihmisiä tässä maailmassa.

    Rakkautta on niin kovin monenlaista ja monen tasoista. Ja mikä tavallaan on pelottavaakin, rakkaus merkitsee eri ihmisille ihan eri asioita, tilanteita ja tunteita. Kahden ihmisen jakaessa rakkautta se on maailman upein ja kaunein asia, mutta yksipuolisena varmasti maailman surullisin ja raadollisin. Niin valtavan iso asia, johon meillä loppujen lopuksi on kovin vähän vaikutusvaltaa.

    Onnekas on se ken saa rakastaa ja tulla rakastetuksi, heillä on voima ja mahdollisuus tehdä rakkaudesta omannäköisensä voimavara.

    “Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä.
    Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella.
    On vain yksi ehto, elinehto: värisevää sielua ei saa tallata.”

    -Tommy Tabermann-

    Aiheeseen sopivasti kyseisen runoilijan kotisivulla sattuu olemaan hyvä kolumni rakkaudesta:

    http://www.tommytabermann.net/kolumni.htm

    Kyseisen miehen viisauksiin kuuluu myös tämä lausahdus, joka sopii rakkaus-teemaan täydellisesti:

    Epäilyksen hetkellä kysy itseltäsi, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä…

    ---

15. jarie:

    
    7.5.2007 klo 23:16

    Kiitos Päivi tästä runoelmasta
    Voisiko rakkaus tuntua tältä!?

    Päivänä, jona
    taakka painaa
    raskaana harteitasi
    ja olet vähällä kaatua,
    liikkukoon maa allasi
    sinua tukien.

    Ja kun silmiisi
    nousee jäinen katse
    harmaan ikkunalasin takana
    ja tappion haamut
    valtaavat mielesi,
    tulkoon värien kirjo,
    syvänsininen, punainen, vihreä
    ja taivaansini,
    havahduttamaan sinut
    ilon kedolle.

    Kun ajatukset repivät
    purjeen rikki
    ja valtameri
    tummenee allasi,
    langetkoon vesien poikki
    keltainen kuunsilta
    kuljettamaan sinut turvallisesti kotiin.

    Olkoon sinulla maan ravintoa,
    valon kirkkautta,
    meren vuolautta,
    olkoon esi-isien suojelus kanssasi.

    Muokatkoon verkkainen
    tuuli nämä rakkauden sanat
    ympärillesi
    näkymättömäksi viitaksi,
    pitämään elämästäsi huolta.”

    ---

16. jarie:

    
    7.5.2007 klo 23:14

    Kiitos Hanna. Aina mietin joutsenia. Ikuisen ja pitkän rakkauden mahdollisuutta.Joutsenilla se toteutuu. Ehkä ihmisilläkin. Tai ehkä ihmisillä voi olla monta syvää rakkautta, vaiko sittenkin
    yksi ylivertainen. Itse eronneena ja kolhuja kokeneena huomaan, miten vaikea on antautua rakkaudelle tai uskaltaa sen antaa ottaa syleilyyn. Ja se huolestuttaa. Voiko vanhemmiten enää edes kokea pohjatonta rakkautta, jos jännitteet ja pelot piinaavat ihmistä. Minua piinaavat. Mutta lohdutan lohtutettavia…minä kaiken vastapainoksi sitten kuitenkin taidan uskoa iän myötä olevani valmis juuri syvälliseen, sesteisen harmooniseen rakkauteen, joka alusta pitäen tunnistaa arjen saapumisen, ja pitää itsensä
    eloisana ja virkeänä vuodesta toiseen.
    Jos rakkaus tulee, sitä kannattaa hoitaa ja kastella, joka päivä. Joskus minusta tuntuu,
    että Anam Caran kaltaista rakkautta ei ehkä voisi kokeakaan vasta, kun on matkannut jo
    pitkään elämää, ja kasvoissa pienoisia kolhuja.

    ---

17. Hanna:

    
    7.5.2007 klo 21:39

    Rakkaus..

    Anja Porion runossa, jonka hän kirjoittanut oltuaan naimissa neljännesvuosisadan, on mielestäni kerrottu se, miltä tuntuu, kun rakastaa.

    ” Koskaan ei koskaan
    ole kukaan koskettanut minua
    niin kuin sinä

    Koskaan ei koskaan
    ole kukaan suudellut minua
    niin kuin sinä

    Koskaan ei koskaan
    ole kukaan merkinnyt minulle
    niin paljon kuin sinä”

    Jos ihminen kirjoittaa puolisostaan tuolla tavalla vielä yli kahdenkymmenen yhdessäolo vuoden jälkeen, sen on pakko olla rakkautta. Kadehdittavaa..

    Mutta miltä rakkaus tuntuu? Rakkaus tuntuu vatsassa, kuplii naurussa, näkyy pilkkeenä silmäkulmassa, loistaa kasvoista, kuuluuu puheessa, tekee ihmisen jopa vieläkin kauniimmaksi. Rakkaus koskettaa ihmisen syvintä sisintä…ja kuitenkin siinä kaikkivoipaisuuden tunteessa, on ihminen eniten haavoittuvimmillaan. Tässä iässä, jo elämää nähneenä, rakkautta ei missään nimessä voi pitää itsestään selvyytenä. Enää ei osaa eikä uskalla heittäytyä rakkauden vietäväksi. Mikään ei kuitenkaan ole niin kuin nuorempana, jolloin kaikki oli niin paljon helpompaa, tunteet olivat kuumempia, voimakkaampia..ja myöskin helpommin ohimeneviä. Nyt on ajateltava lapsia, ex-puolisoa, ex-appivanhempia, naapureita ja kumminkaimoja. Ja kaiken sen stressavan muiden ihmisten ajattelun keskellä unohtuu pääasia…rakkaus.

    Tässä vaiheessa rakkaudelta haluaisi, ei enempää eikä vähempää kuin kaiken. Tässä vaiheessa tietää, että elämä ei todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista, ei aina edes voikukilla, mutta vähempään ei tarvitse tyytyä. Tässä vaiheessa haluaisi kokea sen koko tunteiden kirjon, minkä rakkaus tuo mukanaan. Yhteiset aamut, jolloin ei ole kiire mihinkään. Yhteiset aamut, jolloin kaikilla on kiire johonkin. Hyvät tuulet ja huonot tuulet. Arjen ja juhlan. Yhdessä, mutta antaen toiselle tilaa tehdä itsekseen niitä asioita, joista nauttii, joista saa voimaa jaksaa ja jatkaa. Toiseen luottaen, uskoen ja hyväksyen. Näin haluaisin rakkauden kokea..

    ---

Jätä kommentti

Postaukset (RSS) ja kommentit (RSS).